Toinen haasteviikko takana. Saldona 33 kilometriä, siitä kymmenen hiihtäen, 12 juosten ja loput kävellen.

Edellisen viikon reilu neljäkymppiä oli mitä ilmeisemmin liikaa jaloilleni. Jalat alkoivat oireilla heti alkuviikosta ja jouduinkin varata ajan jalkaterapeutille, tällä kertaa vahingosta viisastuneena ennenkuin tilanne pääsi oikein pahaksi.

Jalkaterapeutti tutki jalat ja tuloksena oli aika karua kuultavaa: virheellinen painon jakautuminen ei ollut parantunut syksystä juurikaan, päinvastoin. Juoksukengät menivät vaihtoon, juoksukilometrejä on vähennettävä (hyvästi Sepon ohjelma..) ja jalkapöydän lihasten kuntouttamista on nyt edessä. Nämä ovat keinot, joilla yritän nyt edetä. Jos nämä yhdessä eivät auta muutaman viikon sisällä, sitten otetaan pohjalliset käyttöön.

Mietintämyssy on ollut ahkerasti päässä tuon reissun jälkeen. Mitkä ovat ne tavoitteet, joista en halua missään tapauksessa luopua? Mistä voin luopua, tai mitä siirtää? Näitä kysymyksiä tuli pyöriteltyä, ja tulin siihen tulokseen, että Pirkan Hölkkä on se, mistä en halua tinkiä. Ultramatkat kuuluvat 'ehkä joskus myöhemmin'-listalle. Tietenkin edelleen tavoitteena on tonni täyteen, mutta kisat tulevat ikäänkuin siinä rinnalla ja tuovat mukavasti potkua liikkumiseen. Eli jäitä hattuun kilometrejä kerätessä.

Ai niin. Se hiihto :) Pertsalla menin, ja löytyi taas uusia lihaksia. Yllätyin eniten siitä, että yläkropassa ei tuntunut niin, vaan oliskohan ne nyt lonkankoukistajat jotka lujimmalle joutui. Seuraavana päivänä oli aika tönkkö olo. Mutta hauskaahan tuo oli. Luistimetkin oli jalassa kerran tällä viikolla. Punttia ehdin tehdä vain kerran.